*

JyrkiPaldn

Vääntöä perintöverosta

Perintövero on jälleen noussut päivän puheenaiheeksi hallitukselle ehdotetun perintöveroalennuksen, ja siitä seuranneen loanheittokamppanjan myötä. Kirvonnut keskustelu ei tietenkään yllätä, sillä perintövero jakaa hyvin tehokkaasti jyrkkiä ja järkkymättömiä mielipiteitä. Perintöveroa on usein yksinkertaisesti päätetty kannattaa tai vastustaa, ja vaikka usein perusteita ei löydetäkään, eivät muiden perusteet omaan mielipiteeseen vaikuta. Itse kuulun eittämättä kritisoimaani ryhmään, ja sen vuoksi ajattelin yrittää analysoida perintöveron kysymystä rautalangasta vääntäen. Lisään provosoivasti ja epäkorrektisti jokaisen argumentin perään myös oman tuomioni, mutta mielelläni vastailen sisällöllisiin kommentteihin ja lupaan muuttaa tuomioitani jos siihen annetaan hyvin argumentoiden syytä.

 

Perintöveroa usein vastustetaan seuraavankaltaisilla argumenteilla:

 

1. Miksi verottaa jo verotettua tuloa?

 

Tämä argumentti nojaa julkilausumattomaan lähtökohtaan perintöveron poikkeuksellisuudesta muihin tuloihin nähden. Täten argumentin kannalta olennaista on verotetaanko myös muita veronalaisia tuloja useampaan kertaan? Yksiselitteinen vastaus on tietysti kyllä. Saadessasi palkkaa, palkanmaksajasi on maksanut siitä jo oman osuutensa veroista. Hän taas sai palkkarahasi todennäköisesti asiakkaalta, joka maksoi sen omilla jo verotetuilla tuloillaan, josta päästäänkin syklin alkuun. Ainoastaan uutena rahana synnytettyä tuloa(=velkaa) ei ole verotettu aikaisemmin, ja tuollaiset tulot edustavat merkityksettömän pientä osaa kaikista rahallisista vaihdoista.

 

Tuomio: argumentti on täyttä humpuukia

 

2. Perinnönantajat ovat tehneet perinnön eteen töitä

 

Tässä argumentissa perinnönsaaja ja perinnönantaja ilmeisesti oletetaan samaksi henkilöksi. Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan he ovat täysin eri oikeustoimihenkilöitä. Perinnönantaja jättää perinnön, kun taas perinnönantaja saa sen tuloina, ja perinnönsaaja maksaa saamastaan perinnöstä verot. Perinnönsaaja ei ole maksanut tuosta tulosta veroja aikaisemmin, eikä välttämättä tehnyt sen eteen mitään. Sopivasti käsitteitä venyttämällä voisi tietysti argumentoida että perinnönsaajat useimmiten tekevät perintönsä eteen töitä esimerkiksi auttamalla mummia kukkien kastelussa, tai isää talvirenkaiden vaihdossa, mutta samanlaista keksittyä anekdoottihömppää voisi vaivatta keksiä kaikista muistakin tuloista. Voihan esimerkiksi sosiaalipummi käydä kastelemassa kelan pihassa kasvavia apiloita, joka viihdyttää veronmaksajia, joten hän siis tekee tukiensa eteen jotain ja siten on ne ansainnut omalla työllään!

 

Tuomio: argumentti on täyttä humpuukia

 

3. Perintöverotus karkottaa rikkaat ja yritykset

 

Ensimmäisen sarjan ainoa argumentti, joka ei merkittäviltä osin nojaa moraalifilosofiaan, ja vielä tarkemmin klassisen liberalismin asettamaan vanhentuneeseen dogmaattiseen moraaliabsolutismin kehikkoon, vaan on hyvin onnistunut seurauseettinen argumentti.  

 

Yritysten jatkamisen problematiikasta on saatu muutama hyvä tapauskertomus, ja vieläpä varsin ikävä sellainen. Hyvin harvassa ovat kuitenkin tapaukset, joissa erotus verotettavan osuuden ja perinnönsaajien maksukyvyn välillä on niin suuri että enemmistöääni menetettäisiin, ja vaikka niin kävisikin, se tuskin estäisi yrityksen jatkamista.  Jos enemmistöääniosuutta ei ole alunperinkään, ei mitään reaalista ongelmaa ole, ainoastaan osuus yrityksestä pienenee hieman verojen seurauksena. Useissa tapauksissa ongelma ei siis todennäköisesti ole konkreettinen yrityksen jatkamisen este, vaan oikeastaan kyse on siitä että yrityksen perijöillä on heidän mielestään parempia vaihtoehtoja kuin jatkaa yritystään. Tuota voi olla hyvinkin vaikea muuttaa.

 

Lisäys 1: Max Stenbäckin kommentin #5 johdosta teen kirjoitukseni tähän osaan lisäyksen. Eittämättä joissain tapauksissa pienehkön yrityksen arvo voi olla niin suuri ettei perijä sen veroista selviä, mutta kuitenkin niin pieni(tai yritys jostain muusta syystä epähoukutteleva), ettei kukaan ulkopuolinen halua siitä vähemmistöosuutta ostaa. Vähemmistöosuuden myyminen muista kuin osakeyhtiöistä on myös hyvin haasteellista. Noissa tapauksissa yritys menee väistämättä lihoiksi ilman että perijällä on mahdollisuutta jatkaa, ainakin jos lainanotto syystä tai toisesta ei onnistu(tai yrityksen tulot ovat niin epävarmoja että laina on typerä riski). Potentiaalisesti hyvinkin ikävä tilanne kaikille osapuolille, etenkin edesmenneelle perinnönjättäjälle, joka yrityksen rakensi ja unelmoi rakkaidensa sitä jatkavan, sekä perinnönsaajalle, joka unelmoi jatkavansa vanhempiensa(tai isovanhempiensa tai kenen vain) työtä. Mediassa pyörineessä Harvian tapauksessa tuota ongelmaa ei ollut, mutta eittämättä monessa pienemmässä perheyrityksessä se on olemassa.

 

Rikkaiden veropakoilu puolestaan on hyvin paljon perintöveroa laajempi - globaali, ongelma. Yhtälö, jossa muuttujina ovat kansallisvaltioihin sidottu verotus, miltei globaali vapaa liikkuvuus(kunhan massia riittää) ja käytännössä täysin globaali yksityisomistuksen turva, ei voi päättyä hyvin kenenkään muun kuin ökyrikkaan marginaalivähemmistön kannalta. Korotus veroihin kasvattaa rikkaiden painetta  muuttaa muualle, jossa he saavat nauttia suuremmasta yhteiskunnallisesta etuoikeudesta, kun taas rikkaiden muutto lisää painetta laskea verotusta rahan houkuttelemiseksi maahan. Länsimaiden tasolla sementoitu monetaristinen rahapolitiikka ja budjettitasapainoon pyrkivä finanssipolitiikka heikentävät tilannetta entisestään. Noiden monoliittien vallitessa tästä ongelmasta voidaankin johtaa paljon suurempi moraalieettinen ja seurauseettinen dilemma. Demokratia ei ylety rahapolitiikkaan eivätkä finanssipolitiikan suuriin linjauksiin, markkinatalous määrittelee jokaisen yksilön elämän lähes täysin, ja sen hierarkiat muodostuvat täysin omistusten mukaan. Todellinen valta nykyajan yhteiskunnan puitteissa tulee siis omistuksista, ei äänistä tai hallituksilta. Voidaanko noin ollen edes puhua todellisesta demokratiasta kun muutama täysin demokraattisen prosessin ulkopuolella toimiva henkilö voi kiristää kokonaista kansakuntaa alistumaan tahtoonsa?

 

Tuomio: argumentti toimii, mutta herättää kysymyksiä yhteiskunnan tilasta

 

Seuraavaksi hypätään perintöveron kannattajien argumentteihin:

 

1) Perintövero tasaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa

 

Anekdoottitasolla noin voisi äkkiseltään kuvitella, mutta onko asia oikeasti noin? Voimme maalaisjärkitasolla olettaa että kun verotetaan rikkailta, elintasoerot tasaantuvat, mutta käykö perintöveron tapauksessa todellisuudessa noin? Vai aiheuttavatko muut perintöveron perimiseen liittyvässä yhtälössä pelaavat muuttujat tilanteen pahimmillaan jopa täysin päinvastaiseksi? Voiko olla niin että rikkaat kykenevät joka tapauksessa pyristelemään perintöverosta irti ja tekevät kaikkensa tehdäkseen niin, samalla kun keskiluokan(köyhiltähän perintöveroa ei kerätä lainkaan) mahdollisuus vaurastua sukupolvien yli estetään totaalisesti?

 

Esimerkiksi sekä Yhdysvalloissa että Yhdistyneissä kuningaskunnissa korkein perintövero on hulppeat 40% (yli tuplat suomeen verrattuna!), mutta siitä huolimatta molemmissa maissa sosioekonominen liikkuvuus on maailman heikointa ja elintasoerot maailman huippua.  Pienempiä perintöveroasteita taas löytyy Tanskasta, Islannista, Norjasta ja Ruotsista, joissa kaikissa on hyvä sosioekonominen liikkuvuus ja suhteellisen pieni eriarvoisuus. Yhdysvalloissa eriarvoisuus räjähti käsiin Reaganin hallituskaudella, jolloin myös perintöveroa laskettiin merkittävästi. On kuitenkin mahdotonta päätellä kuinka suurta roolia perintövero yhtälössä pelaa. Ruotsissa perintövero poistettiin 2005, jota ennen, ja jonka jälkeen, eriarvoisuus on pysynyt jokseenkin samana, joskin on ollut jo 1980-luvulta lähtien nousutrendissä. Johtopäätökseksi voisi todeta että perintövero ei ainakaan takaa eriarvoisuuden pienenemistä, tai sen poisto suurentumista. Vaikutuksia on siis näillä tiedoilla hyvin vaikea arvioida. Aiheeseen tarkasti liittyviä tutkimuksia en nopealla selailulla löytänyt, mutta sellaiseen kyllä tutustuisin mielelläni. Scheve, Stasavage, 2012, sivuutti aihetta, mutta he tyytyivät toteamaan sotien jälkeisen rankan kokonaisverotuksen olleen merkittävässä roolissa, eivätkä he lähteneet erittelemään perintöveron osuutta.

 

Tuomio: argumentti toimii, jos perintövero todellisuudessa vähentää epätasa-arvoa, ja epätasa-arvo oletetaan pahaksi asiaksi, mitkä kummatkin ovat kuitenkin jossain määrin kyseenalaisia lähtökohtia.

 

Lisäksi usein käytettyjä argumentteja ovat myös käänteiset argumentit vastustajien arsenaalista:

 

2. Kaikkia muitakin tulonlähteitä verotetaan

 

Tuomio: argumentti toimii.

 

3. Perintö on saajalleen vastikkeetonta ansaitsematonta tuloa

 

Tuomio: argumentti toimii.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Erilaisiin poliittisiin tavoitteisiin voidaan päästä montaa reittiä pitkin. Kuten itsekin huomautat, Jenkeissä on perintövero, Ruotsissa ja Norjassa ei.

Minusta olennaista on se millaiset haittavaikutukset eri verolajit aiheuttavat. Maan omistuksen verotus sekä muiden kysynnältään mahdollisimman epäelastisten hyödykkeiden verotus on vähiten haitallista. Nykyisessä analyysissä esim OECD ja IMF nostavat perintöveron tuloverojen kanssa haitallisimpaan luokkaan. Toisaalta ne näkevät olennaisena lähinnä sen että pk - yritykset voivat vaihtaa omistajaa ilman verotusta.

Perintöveron sijaan olisi ehkä kaikkien kannalta yksinkertaisempaa verottaa perittävän omaisuuden tuottoja tai omaisuudella tehtävää kulutusta. Esim yrityksen ja kiinteistöjen kohdalla tilanne on helppo, käteisen rahan kohdalla vähän vaikeampi.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Täällä harvaan asutussa Suomessa, jossa maanomistus ja sen jakaminen maareformeissa on ollut merkittävä yhteiskunnan tasa-arvoistamisen väline, veronkorotukset tällä alueella aiheuttava konkreettisia haittoja. Pohjois-Suomessa maanomistus on käytännössä maataloustukien ansiosta jopa negatiivisen kiinteistöveron piirissä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse olen jo, valitettavasti, joutunut olemaan jo muutaman kerran iloinen perintöveron maksaja.
Siis mähän en ole itse pannut tikkuakaan ristiin sen eteen että olisin perinnön ansainnut kuin olemalla vain minä, perillinen. Kyllähän siitä ilosta vähän veroa maksaakin jos on tulossa muutoin ilmaista pätäkkää tilille.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No joo, mutta jos olisit ollut viljelijän tilan perijä tai pienyrittäjän yrityksen jatkaja, niin yhtäkkiä sinulle olisi tullut satojen tuhansien lasku, joka olisi pitänyt maksaa, vaikka elämässäsi ei olisi muuttunut mikään työnteon tai tulojesi kannalta. Siinä olisi mennyt maat ja mannut myyntiin tai firma konkurssin.

Kaikkea ei voi analysoida teoreettisten moraalikäsitysten valossa yksistään, vaan lainsäädännössä on syytä huomioida myös pragmaattisuutta ja kansantalouden todellista etua.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Mitä ihmettä, eikö jokaisen firman vähemmistöosuudelle olekaan ostajaa? Paldán myy vain nyrkkipajasta pienen vähemmistöosuuden innokkaille ostajille... Ei tässä mitään vahinkoa voi käydä

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #5

Tämän kommentin kirvoittamana lisäsin tekstiini uuden osan, nimikkeellä "Lisäys 1". Niin pahasti hyvin osunut ironia viilteli.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hauskintahan perintöveron kohdalla olisi sellainen tilanne että vasemmiston usein käyttämä kuva tyhmästä kultalusikkapersusperijästä pitäisi paikkansa. Henkilö perii vanhempiensa yrityksen ja saa siitä reilunouoleiset verot maksettavaksi. Nyt nousukas kuitenkin tyrii ja ajaa ison firman nurin parissa vuodessa. Perintövero on kuitenkin määrätty maksuun perinnön saantihetken valuaation mukaan ja nyt perillisellä ei olisi firmaa mutta verot eivät olisi kadonneet mihinkään.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #7

Noh, saman lopputuloksenhan voi saada aikaan vaikka yritysvelalla tai toiminimellä. Tai vaikka arpajaisveron alaisella tulolla.

Mainitsemaasi henkilökohtaista katastrofia ei voida estää tehokkaasti mitenkään muuten kuin henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuuden ja perustulon avulla.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse asiassa mä olin vähän aikaa elämässäni perintötilan omistaja. Olin tietämättäni perinyt jo vuonna 1978 sukumme lapsettoman rouvan tilasta 1/25 osan. Tämä selvisi vasta ensisijaisesti rouvan kanssa läheisimmissä väleissä olleen sukulaiseni kuoleman jälkeen.

Lopulta ilmeni että pikkuruiset myyntituotot tilasta, Kainuun korvessa, kattoivat vain asianajokulut, hoitokulut yms. Eli +-0 oli sitten omaisuuteni arvo. Mutta olihan se hykerryttävä kokemus olla edes kerran tilallinen.

Jyrki Paldán

"No joo, mutta jos olisit ollut viljelijän tilan perijä tai pienyrittäjän yrityksen jatkaja, niin yhtäkkiä sinulle olisi tullut satojen tuhansien lasku, joka olisi pitänyt maksaa, vaikka elämässäsi ei olisi muuttunut mikään työnteon tai tulojesi kannalta."

Minun mielestäni se on kovinkin radikaali muutos yksilön elämässä kokonaisuudessaan jos hän aikaisemman pelkän työsuhteen sijaan siirtyykin työpaikkansa omistajaksi.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Toispuoleisesta pohdinnasta huolimatta mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos. Eikö tämäkin asia ratkeaisi helposti, kun vain varottaisimme jokaista transaktiota samalla prosentilla? Kun raha vaihtaa omistajaa, yhteiskunta ottaa neljänneksen.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Olen miettinyt ihan samaa, paitsi että jos tosiaan siirryttäisiin transaktioverotukseen, nykyiseen verokertymään päästäisiin varmaan luokkaa yhden prosentin yleisellä verokannalla. Veropohja laajenisi aivan käsittämättömän paljon nykyisestä. Ihan lähtien siitä että jokainen pörssikauppa muuttuisi brittityyliin verolliseksi.

Optimaalinen veroteoria ennustaa paljon positiivisia vaikutuksia hyvin alhaisille verokannoille. Esimerkiksi hyöty verosuunnottelusta jää useammin järjestelyjen kustannuksia pienemmäksi. Toisaalta maan verotuksessa pitäisi aika monen teoreetikon mielestä pyrkiä hiukan korkeampaan mutta toisaalta maan käytöstä riippumattomaan verotukseen. Tämä kannustaisi maan tehokkaaseen käyttöön ja jotkut ovat sitä mieltä että verotettu maa on taloudellisesti edullisempi kuin verovapaa maa.

Toimituksen poiminnat