*

JyrkiPaldn

Paikallinen sopiminen vai reilu sopiminen?

  • Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
    Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
  • Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
    Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
  • Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
    Työmarkkinat ennen ay-liikkeitä
  • Ay-liikkeiden vastainen toiminta nykypäivän Yhdysvalloissa
    Ay-liikkeiden vastainen toiminta nykypäivän Yhdysvalloissa
  • Työntekijöiden järjestäytymisaste ja palkkakehitys Yhdysvalloissa
    Työntekijöiden järjestäytymisaste ja palkkakehitys Yhdysvalloissa
  • Varakkaiden(lähinnä pääoman) osuus tulonjaosta suhteessa työntekijöiden järjestäytymisasteeseen Yhdysvalloissa
    Varakkaiden(lähinnä pääoman) osuus tulonjaosta suhteessa työntekijöiden järjestäytymisasteeseen Yhdysvalloissa
  • Hong Kongin häkkiasunnot
    Hong Kongin häkkiasunnot

Paikallinen sopiminen vapauttaa meidät toimimaan kuten parhaaksi näemme! Vanhoina dinosauruksina ay-liikkeet kahlitsevat vapautemme ja jyräävät verovapailla osingoillaan, lainsäädäntövallallaan, sekä jatkuvilla lakoillaan alleen niin onnettomat yrittäjät, työttömät kuin työntekijätkin!

 

Vai onko noin sittenkään? Inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta, koska näin tavallisena sivustaseuraajana tuntuu että paikallisen sopimisen kannattajat saavat propagandakirjoituksilleen valtavan yksipuolisen näkyvyyden. Aina kun asiaa kuin asiaa käsitellään vain yhdestä näkökulmasta sopivasti retoriikalla väritettynä, alkaa asiaan perehtymätön helposti taipumaan, vaikka alunperin olisi ajatellutkin toisin. Etenkin kun ne aniharvat vastakkaiset kannanototkin - kuten liittojen omissa jäsenjulkaisuissa - tuppaavat olemaan hyvin kömpelöitä. Missä ovat ay-liikkeiden varovasti rakennetut taidokkaat ulostulot? Missä ovat vasemman laidan akateemisten terävän sivaltavat ulostulot? Entä miksi liitot ovat jumittuneet puolustusasemiin, vaikka nyt jos koska olisi aika tehdä uusia vaatimuksia?

 

Mitä?

 

Paikallinen sopiminen tarkoittaa käytännössä ay-liikkeiden vallan heikentämistä. Toisin sanoen työntekijät ja työnantajat voisivat sopia entistä vapaammin niin palkoista kuin työehdoistakin ilman että ay-liike valittaa jokaisesta pikkuasiasta. Tuon seurauksena taloudesta saataisiin kuulemma joustavampi ja siten kilpailukykyisempi. Sen ansiosta työttömät pääsisivät helpommin töihin joustaen hieman vaatimuksistaan ja sen ansiosta yritykset voisivat tienata paremmin matalampien palkkakustannusten, pienentyneen riskin ja kasvaneen joustovaran ansiosta. Tuottavat työntekijät taas saavat jo nykyisin reilusti minimipalkkoja korkeampia korvauksia ajastaan. Kokonaisuudessaan talous lähtisi kasvamaan ja siten palkkakehitys voisi jatkua myös alemmille tuloluokille. Win-win siis! Vai onko..?

 

Miksi ay-liikkeet ovat ylipäätään olemassa?

 

Historiankirjojen havinaa tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää miksi tähän tilanteeseen on ylipäätään tultu. Kapitalistisessa yhteiskuntajärjestyksessä pääoma ja työntekijät voidaan karrikoida "luokkiin", jotka edustavat vastakkaisia taloudellisia intressejä. Yksinkertaistuksena pääoma haluaa työntekijän tekevän mahdollisimman paljon mahdollisimman tuottavaa työtä niin pienellä palkalla kuin mahdollista. Työntekijä puolestaan haluaa saada mahdollisimman paljon palkkaa mahdollisimman pienellä panostuksella.

 

Valitettavasti noiden kahden ryhmän välinen neuvotteluasema markkinoilla on lähtökohtaisesti todella jyrkästi epätasapainoinen. Jokaisen ihmisen on pakko saada ruokaa, juomaa, suojaa ja iso kasa muita tarpeita, joista kaikki ovat yksityisomistuksessa. Varaton siis vaihtaa työtään tarpeitaan vastaan täydellisen pakon sanelemana, joka aiheuttaa sen että työmarkkinoiden kysyntä ja tarjonta ovat aina radikaalisti epätasapainossa. Varakas pääoma puolestaan saa kaikki, tai ainakin osan tarpeistaan omistuksensa välityksellä itsekin, joten hän tarvitsee työntekijöitä vain saadakseen lisätienestejä. Työntekijä siis tarvitsee työpaikkaa käytännössä yhtä paljon kuin vettä ja pääoma tarvitsee työntekijää yhtä paljon kuin lottokuponkia. 

 

Tuo intressien ristiriitaisuus synnytti jo lähes heti kapitalismin synnyttyä reaktionäärisen ideologisen vastaliikkeen, josta myöhemmin kehittyi kymmeniä anarkismin, sosiaalidemokratian ja kommunismin ideologioita. Usean mielestä varmaan ihan syystä, kuten kuvien 1-3 shokeeraavuudesta nykypäivän sosiaalisessa ilmapiirissä voi huomata. Yksi tuon vastareaktion  suurimpia kantavia voimia ovat olleet työläisten kollektiivinen neuvotteluvalta, eli ay-liikkeet ja syndikaatit. Niiden avulla on poistettu orjuus, tasattu tulo- ja varallisuuseroja, rakennettu hyvinvointivaltio, poistettu lapsityövoiman käyttö sekä turvattu turvalliset työympäristöt(läntiseen maailmaan).

 

Tuota ei kuitenkaan saavutettu kivuttomasti. Matkan varrella ay-aktiiveja murhattiin, niiden jäseniä irtisanottiin töistään, niitä vastaan sodittiin massiivisilla propagandakampanjoilla, lukuisat valtiot lahjottiin säätämään lakeja harvainvaltaisen pääoman eduksi ja järkyttävimmillään lakkoilijoita kohti jopa tulitettiin surutta. 

 

Toki kuten aina, tuollaiset jyrkät luokkajaottelut ovat epätarkkoja. Yksi merkittävä jaottelun rikkova joukko ovat varattomat pk-yrittäjät, jotka tavallaan ovat kumpaakin luokkaa. Toisaalta he tekevät työtä saadakseen pakolliset tarpeensa tyydytettyä, mutta toisaalta he kuuluvat myös pääomaluokkaan omistaen omat tuotantovälineensä ja mahdollisesti myös palkaten muita. Luddiitit ovatkin oiva menneisyyden vastine nykypäivän pk-yrittäjille. Teollisen vallankumouksen seurauksena äärimmäisen tehokkaat uudet tehtaat suurine koneineen veivät elinehdon tuotantovälineensä omistavilta "pienyrittäjiltä", jotka harjoittivat omaa ammattiaan itsenäisesti, usein palkaten vähintään yhden kisällin. Hauskana kontrastina luddiitit kääntyivät aikoinaan pääomaa vastaan, siinä missä nykypäivän pk-yrittäjät näyttävät kääntyvän työntekijöitä ja ay-liikkeitä vastaan.

 

Mutta tuohan on historiaa! Nykyisin kaikki on toisin!

 

Tuo markkinamekanismin synnyttämä taloudellisten intressien ristiriita ei ole muuttunut mihinkään. Edelleenkin pääoma(työantajat) haluaa maksaa mahdollisimman vähän palkkaa ja saada työntekijöitä mahdollisimman joustavasti, siinä missä työntekijät haluavat taloudellisesti turvatun elämän ja mahdollisimman paljon palkkaa.

 

Pääoman näkövinkkelistä asia on hyvinkin suoraviivainen, mutta työntekijöiden perspektiivistä paikallinen sopiminen ja työntekijöiden kollektiivinen neuvotteluvalta muodostavat klassisen koordinaatio-ongelman. Yhden työntekijän etu on  useassa tilanteessa ottaa vastaan matalampaa palkkaa, kun taas työntekijöiden joukon kokonaisetua palvelisi paremmin että kukaan ei ottaisi matalampaa palkkaa vastaan, jolloin pääoman olisi tingittävä voittomarginaalistaan korkeampiin palkkoihin saadakseen yhtikäs ketään töihin. Kuten koordinaatio-ongelmissa yleensä, on täysin epärealistista olettaa yksilöiden uhrautuvan ja toimivan omaa välitöntä etuaan vastaan, vaikka se olisi kokonaiskuvan kannalta parempaa. Lisää koordinaatio-ongelmista löytyy linkistä 1.

 

Jos markkinamekanismi ei ole muuttunut, eipä ole muuttunut sen enempää ay-liikkeitä vastaan käytetyt argumentitkaan. 1800-luvulta käytännössä samanlaisina ovat säilyneet argumentit talouden joustovarasta, työttömyyden kasvusta ja talouden paremman toiminnan hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Samoin ovat säilyneet myös retoriset keinot ja erityisesti merkityksettömät valkopesusanat kuten "vapaaehtoiset sopimukset", "taloudellinen vapaus", "valinnanvapaus" ja "yhteinen etu". Pelottelutaktiikatkaan eivät ole muuttuneet mihinkään, vaan pääoma on maalaillut päivittäin uhkakuvia talouden romahtamisesta heti jos heidän etujaan leikataan kävynkään verran.

 

Vastustamisen keinot ovat sentään muuttuneet olojen myötä (länsimaissa) pehmeämmiksi, mutta pinnan alla kuohuu edelleenkin. Kolmannessa maailmassa ja erityisesti kasvavan teollisuuden Aasiassa ammattiliikkeitä ja kollektiivista neuvotteluvoimaa vastaan soditaan edelleenkin kovilla luodeilla. Muutama vuosi takaperin Thaimaassa teurastettiin kymmeniä ihmisiä asian vuoksi, ja edelleenkin esimerkiksi Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa hakataan ihmisiä lähes päivittäin sen vuoksi että he yrittävät muodostaa paikallisia ammattiliittoja. [mm. dokumentti: The True Cost(2015)]

 

Vauraista maista Pohjoismaissa, ja ylipäätään Euroopassa, ay-liikkeiden valta on niin suuri että ne ovat lähes tasavertaisina, mutta silti takajaloillaan, puolustautumassa jatkuvia pääoman edustajien hyökkäyksiä vastaan. Toisin on valtameren toisella puolella Yhdysvalloissa. Siellä ammattiliittojen valta paikoittain on naurettavan heikkoa ja siellä kollektiivisen neuvotteluvoiman syntyä vastaan käydään edelleenkin aktiivista kamppailua. Hyvänä esimerkkinä on Forbesin 400-listalta sijalta 49 löytyvän herrasmiehen linjaukset valtavassa yritysketjussaan. Hänen ketjunsa liikkeidensä päälliköt menettävät 60% palkastaan, jos alueelle syntyy toimiva ay-liike. Pienemmilläkin taloudellisilla insentiiveillä on alkanut päitä tippumaan. Jos paikallinen sopiminen on kumpienkin etu(ml. vapaaehtoinen järjestäytyminen), miksi pääoma vastustaa tuollaisilla likaisilla keinoilla ammattiliikkeiden toimintaa aktiivisesti? [Kuva 4 ja linkki 2]

 

Mutta paikallisen sopimisen hyödyt!

 

Vaikka ammattiliikkeiden avulla on pohjoismaissa päästy eroon riistokapitalismista, äärimmäisestä epätasa-arvosta ja parannettu työturvallisuutta, esiintyy ammattiliikkeiden vastaisessa propagandassa vain ikäviä asioita. Usein vieläpä samoilla argumenteilla kuin 1900-luvun alkupuolella silloin kun mitään noista epäkohdista ei oltu vielä korjattu. Väitetään että ammattiliikkeiden vuoksi palkat ovat kilpailukyvyttömän korkealla, työvoiman jousto on onnetonta ja ihmiset eivät suostu menemään töihin ansiosidonnaisten vuoksi. Usein myös "himoverotus" otetaan yhtälöön mukaan. Kaikki tuttuja väitteitä jo aikaisemmilta vuosisadoilta.

 

Mikään väitteistä ei kestä kriittistä tarkastelua. Voimakkaan sosialistiset pohjoismaat ennenkuulumattoman voimakkaine ay-liikkeineen rakensivat yhteiskunnat, joiden asukkaiden enemmistö nauttii paremmasta elämästä kuin miltei missään muualla koskaan. Siitä huolimatta että niiden piti 70- ja 80- lukujen  markkinaliberaalien propagandan mukaan syöksyä tuhoonsa alle vuodessa.
 


Nykyään Suomen työvoimakustannukset ovat  Euroopan keskitasoa, ja esimerkiksi Saksa on aikalailla tismalleen samoissa lukemissa. [Linkki 3] Työvoiman joustoon taas ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia moneen vuosikymmeneen ja työvoiman kohtaanto-ongelma ei ole merkittävästi muuttunut sitten nousukauden, "joustamattomuudesta" ja "liian korkeasta sosiaaliturvasta" huolimatta. [Linkki 4] Myöskään minimipalkan ja työttömyyden välillä ei ole havaittu empiiristä yhteyttä, taloustieteellisestä hypoteettisesta yhteydestä huolimatta. [Linkki 5] Loppukevennyksenä vielä pääoman kokonaisverotus(yrityksiin ja pääomatuloihin kohdistuva kokonaisverotus) on Suomessa Saksaa matalammalla. [Linkki 6] Kokonaisuudessaan verotus on kyllä huippukorkealla ja on suuri kansantaloudellinen rasite, mutta se painottuu vahvasti ansiotuloihin ja kulutusveroihin, joka ei siis suoraan koske yrittäjiä ja pääomaa.

 

Noiden täysin valheellisten väittämien perusteella väitetään että joustovaran lisääminen ja palkkajousto hyödyttäisi kaikkia paremman talouden avulla. Palkat nousisivat, investoinnit kasvaisivat ja työllisyys paranisi. Noista seurauksistakin voidaan asettaa kaikki kyseenalaisiksi. Yhdysvalloissa, joka on erinomainen esimerkki maasta, jossa ay-liikkeet ovat vuoroin olleet vahvoja ja vuoroin äärimmäisen heikkoja, voidaan havaita että mikään noista väitteistä ei ole toteutunut. Päinvastoin palkkakehitys on seurannut ammattiliikkeiden järjestäytymisastetta; ay-liikkeiden pienentyessä enemmistön palkat ovat talouskasvusta huolimatta laskeneet ja pääoman osuus tulonjaosta kasvanut. [Kuvat 5 ja 6] Hong Kongissa, joka on vapaan sopimisen ja vapaan markkinatalouden luvattu utopia, on mediaanipalkka ollut stagnaatiossa ainakin yli vuosikymmenen. Ja, kiitos paikallisen sopimisen, siellä on mahdollista työskennellä täyspäiväisesti mutta saada niin pientä palkkaa että joutuu asumaan häkissa. [Kuva 7 ja linkit 7 ja 8] Edes Saksassa ei ole Eurooppalaistyylisestä sosiaali- ja työläispolitiikasta huolimatta saatu aikaan enemmistölle palkkakasvua. Pienituloisimman 90%:n reaalitienestit eivät ole nousseet yli kahteenkymmeneen vuoteen. [Linkki 9]

 

Koko idea pääoman maksimaalisesta voitosta talouden ohjaajana, ja markkinoiden näkymättömän käden kyvystä tasoittaa taloudellista epätasa-arvoa työvoimakilpailun avulla vaikuttaa todellisuuden valossa pähkähullulta. Suomessa markkinaliberaalin kehityksen ja politiikan seurauksena yritysten jakamat osingot ovat moninkertaistuneet parissa kymmenessä vuodessa, pääoman tuotto on kasvanut paljon BKT:ta nopeampaa, pääoman osuus tulonjaosta on kasvanut huimasti ja pääoman verotus on tippunut "parhaimmillaan" puoleen. Myös hyvin merkittävä omaisuusvero on poistunut. Työpaikkoja tai investointeja siitä ei vain ole seurannut; ainoastaan kasvavaa taloudellista epätasa-arvoa niin tuloissa kuin varallisuudessakin. [Linkit 10 ja 11]

 

Lopuksi

 

Onko tämä se polku, jota haluamme jatkaa?

 

Todettakoon kuitenkin että itse en hirveästi nykyisiä Suomen ay-liikkeitä fanita. Julkinen ansiosidonnainen sosiaaliturva ja - eläke ovat mielestäni täysin hömppää, samoin kuin turhan jäykkä työmarkkinasääntely(perustulo korvamaan kaikki). Paljon tärkeämpää olisi pyrkiä tasaamaan neuvotteluasemaa tasapuolisemmaksi. Vielä surullisempaa mielestäni on ay-liikkeiden hampaattomuus puuttua siihen tärkeimpään asiaan - tuotannon ja tulonjaon aiheuttamaan eriarvoisuuteen.

 

Järjestäytymisen laatuaspektiin pitäisi siis kiinnittää ehdottomasti huomiota, mutta järjestäytymisen purku on se tie joka johtaa tuhoon.

 

 

1. http://raikoth.net/libertarian.html#coordination_problems

2. http://www.forbes.com/forbes/2003/1006/048.html

3. http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/images/thumb/6/60/Esti...

4. http://blogit.image.fi/rahajatalous/ei-sittenkaan-suurta/

5. http://cepr.net/documents/publications/min-wage-2013-02.pdf

6. http://topforeignstocks.com/wp-content/uploads/2015/05/Long-Term-Integra...

7. http://www.businessinsider.com/a-reminder-of-what-really-drives-hong-kon...

8. https://

9. http://www.wid.world/#Database:

10. http://www.stat.fi/tup/tietoaika/ta_10_04_yritystenvoitot.html

11. http://tilastokeskus.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_tie_001_fi....

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat